Ääniveistosnäyttely kutsuu kävijän kokeiluun
Harald Herlin -oppimiskeskuksessa ja sen ulkopuolella nähtävässä ääniveistonäyttelyssä veistokset tuottavat ääntä muodollaan.
Teokset ovat syntyneet Sonic Sculpture -ääniveistoskurssila, jolla opiskelijat perehtyivät laajalti soittimiin ja akustiikkaan ennen kuin ryhtyivät valmistamaan veistoksia. Veistokst on tehty puusta, teräksestä, kumista, elektroniikasta ja erilaisista löytöesineistä, ja ne kutsuvat kävijää etsimään äänimaailmasta aivan uusia ulottuvuuksia. Tavoitteena kurssilla oli oppia miten ääntä tuotetaan tai muunnellaan esimerkiksi värähtelevillä jousilla, ilmavirtauksella putkien läpi, ohuilla kalvoilla tai ontoilla, resonoivilla esineillä. Perinteisiin soittimen rakennustekniikoihin yhdistettiin muun muassa moottoreita tai elektroniikkaa. Inspiraation lähteitä haettiin myös äänitaiteen historiasta ja nykykäytännöistä sekä siitä, miten raakamateriaaleja on ennen käytetty.
“Keskeisiä kysymyksiä, joihin taiteilijoiden oli työssään vastattava olivat: Miten ääni syntyy? Kuinka kuulemme äänen? Kuinka ääni aktivoituu", kertoo kurssin ohjaaja Derek Holtzer.
Ensimmäinen kysymys liittyy siihen mikä on värähtelevä esine, jonka kuulemme. Toinen liittyy siihen kuulemmeko äänen suoraan, vai onko sitä tehostettu resonanssilla ja akustiikalla, tai onko sen vahvistamiseksi käytetty elektroniikkaa ja lähetetty se signaalina kaiuttimelle, kuten Elena Burtsevan, Mahnaz Khanpour Motazedin ja Monica Vladin "Untitled" -työssä, joka käyttää kontaktimikrofoneja tutkiakseen erilaisten materiaalien pintakuvioita ympäristössämme. Viimeinen kysymys koskee sitä, miten esinettä käytetään. Anna Björklundin hitsatusta teräksestä valmistettua musiikkilaatikkoa "Eco soundia" soittaa tuuli. Muut teokset kutsuvat kävijän suoraan vuorovaikutukseen, kuten Juho Luukkaisen "Forks and Landscapes", jossa kävijä voi iskeä virityshaarukoita kuminuijien avulla. Veljesten Jimi ja Tino Laaksosen teoksessa sähköakustinen ääni jatkuu niin kauan kuin kävijä painaa painiketta ja liikuttaa pientä puupalikkaa teoksen yläosassa. Siinä missä nämä teokset tuottavat äänen kun niitä käytetään, Viivi Lehto-Peltomäen "Inside the box / Outside the box" -teoksessa pehmeä työntö saa liikkeelle prosessin, joka kestää jonkin aikaa. Tytti Arolan ja Hanna Laeslehdon "Ilmapallokone" puolestaan tarjoaa täysin automatisoidun äänikoneen, jossa ilmapalloja teräskehikossa paikallaan pitäviä kuminauhoja soitetaan kuin jousi-instrumenttia.
Miten viestiä ja välittää ääntä
Yksi suurimmista haasteista ääniveistosten kaltaisten teosten luomiselle - jotka ovat julkisesti esillä ja vuorovaikutuksen kohteena - on se miten kävijä voi kokea teoksen. "Mielestäni tärkein rooli on veistoksella itsellään erillisten tekstien tai kuvien sijaan. Toinen mittava haaste on saada teokset kestämään vuorovaikutus yleisön kanssa, etenkin kun osa teoksista on ulkotiloissa. Taiteilijat yllättyvät aina siitä, miten erilainen käsitys yleisöllä on “vuorovaikutuksesta”. Mielestäni tämä on muotoa, esteettisyyttä ja akustiikkaa koskevien oivallusten ohella yksi suurimmista opeista kurssilla", Holzer sanoo.
Holzer on vetänyt soittimenrakennuskursseja Media Labissa viimeisen kahdeksan vuoden ajan ja työskentely on aina rajoittunut käsityövälineillä tai viime aikoina pienimuotoisilla laserleikkureilla ja FabLabin CNC-koneilla rakennettaviin luomuksiin. Nyt Aalto-yliopiston veistososastolla opiskelijat pääsivät käyttämään ohjatusti laajamittaisia puu- ja metallintyöstökoneita.“Työpajan mielenkiintoisinta antia oli nähdä osallistujien perehtyvän uusiin työkaluihin ja tekniikoihin. MIG-hitsauksen osio oli monille todella antoisa, ja heidän kehitystään aloittelijasta todelliseksi käsityöosaajaksi tässä tekniikassa oli hämmästyttävää seurata", kertoo Holzer.
Taiteilijat: Tytti Arola, Anna Björklund, Elena Burtseva, Mahnaz Khanpour Motazedi, Jimi Laaksonen, Tino Laaksonen, Hanna Laeslehto, Viivi Lehto-Peltomäki, Juho Luukkainen, Monica Vlad
Aika: 17.11.–1.12.17
Paikka: Harald Herlin -oppimiskeskus, Otaniementie 9, Espoo