01.10.2014
Musiikki ja kuvataide yhdistyivät 1920-luvun taidekasvatuksen opetusmenetelmissä. Tätä vanhaa mutta avantgardistista perinnettä voisi hyödyntää myös tämän päivän taideopetuksessa.
Taiteen laitokselta väittelevä musiikki- ja kuvataidekasvattaja Alma Muukka-Marjovuo tarkastelee väitöstutkimuksessaan 1900-luvun alun käsityksiä taidekasvatuksesta. Keskiöön nousee käsityön- ja piirustuksenopettaja Lilli Törnuddin (1862–1929) unohduksiin jäänyt taidekasvatuksen metodiikka.
– Taiteita yhdistävät työskentelytavat kiinnostavat tämän päivän taidekasvattajia. Tutkimukseni on paluu tällaisen kasvatustavan juurille, sillä Törnuddin metodiikassa eri taiteen lajit ovat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Hän sovelsi esimerkiksi musiikinopetuksen työskentelytapoja ja musiikin terminologiaa kuvataiteiden opetuksessa, Muukka-Marjovuo kertoo.
Lilli Törnudd kuului 1800- ja 1900-luvun taitteessa vaikuttaneisiin taideopetuksen uudistajiin, joille ihmisen opettaminen kokonaisuutena oli keskeistä. Törnudd halusi koulusta oppilaskeskeisemmän ja osallistavamman, paikan, jossa taide ei olisi vain oppiaine vaan kasvatustyön periaate tieteen rinnalla.
– Törnudd haaveili koko Suomen kansalle yhteisestä peruskoulusta joka pohjautuisi käsillä tekemiseen, yksilöllisen ilmaisun arvostamiseen ja oman ajattelun opettelemiseen, Muukka-Marjovuo selventää.
Tutkijan mukaan suomalaisen koulun tulisi tulevaisuudessakin olla paikka, jossa taiteella on sekä tila että tilaus.
Muukka-Marjovuo soveltaa tutkimuksessaan Törnuddin taidekasvatusideoita nykypäivän taideopetukseen. Tavoitteena on kehittää erityisesti lukiokoulutusta ja sen toimintakulttuuria entistä yhteisöllisemmäksi ja osallistavammaksi.
– Tutkimuksen mukaan Törnuddin opetusohjeissa on neljä erilaista kokonaisuutta: rytmi, koriste, tempo ja affekti. Mielestäni nämä tulisi ottaa perusrakenteeksi koulun taidekasvatuksen opetussuunnitelmaan. Silloin opetusta pystyttäisiin integroimaan paremmin eri taideaineissa.
Muukka-Marjovuo ehdottaa, että tempon opetusohje voisi toteutua nykypäivänä esimerkiksi itselle vieraiden ihmisryhmien kanssa toimimisena.
– Koristeen didaktiikka voisi olla esimerkiksi hylätyn kierrätystavaran merkityksellistämistä koristamisen avulla tai soittimien tekemistä kierrätysmateriaaleista. Affektin didaktiikka taas korostaa taiteen tekemisen hauskuutta ja taiteen leikkiä, Muukka-Marjovuo jatkaa.
Opettajana työskennelleellä Muukka-Marjovuolla on kokemusta niin musiikki- kuin kuvataidekasvatuksesta. Väitöstutkimusta onkin ohjannut tutkijan omiin kokemuksiin pohjaava tieto, joka on mahdollistanut myös kahden eri oppiainekulttuurin vertailun.
Väitöstutkimus on toteutettu hyödyntämällä useita tutkimusmenetelmiä. Muukka-Marjovuo on systemaattisesti analysoinut Lilli Törnuddin kirjallista tuotantoa, esittänyt Törnuddia erilaisissa performansseissa sekä kokeillut tämän vanhoja menetelmiä opiskelijoiden kanssa.
Väitöskirja ”Taidetunteen kasvattaminen: Lilli Törnudd taidekasvatuksen maailmoja luomassa” tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa perjantaina 3.10.2014 klo 12, Mediakeskus Lumeen Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki. Vastaväittäjänä toimii professori Eeva Anttila Taideyliopistosta. Väitöskirjan tilaukset Aalto-yliopiston verkkokirjakaupasta shop.aalto.fi, tiedustelut artsbooks [at] aalto [dot] fi, puh. 050 313 7086.
Lisätietoja:
Alma Muukka-Marjovuo
puh. 040-5652750
alma-liisa.muukka-marjovuo [at] edu [dot] hel [dot] fi
